- Terve! Mitäs kirjailija, pitkästä aikaa täällä?
- Näin on. Päätin poiketa, kun satuin täällä päin liikkumaan. Laitatko minulle jonkun miehelle sopivan drinkin. Ei siis mitään makeeta ladylikea, niin kuin tiedät.
- Tiedän, tiedän. Onhan näitä miesten makuun sopivia baarin listalla useampia. Katkeruus-/happamuusasteen voi valita aina tunnelman mukaan. Mitä sulla on päällimmäisenä?
- No, varmaan nuo Finlandia-raadin valinnat. Oletkos niistä tietoinen?
- Joo, hämmästyin itsekin, kun pelkkiä naisia kelpuutettiin listalle. Eihän tässä nyt mitään sovinistisikoja olla, mutta kovin ihmettelen, jos ei tästä maasta löydy yhtään miestä edes ehdokkaaksi. Olisi jopa minulla ollut pari nimeä tarjolla.
- Niin olisi ollut minullakin, jopa useampia. Onhan sitä alan miehenä seurattava, mitä kolleegat saavat aikaan.
- Ajattales muuten, millainen haloo olisi noussut, jos kaikki ehdokkaat olisivat olleet miehiä. Jos ei joukossa olisi ollut yhtään runoilijaa, olisi varmaan puhuttu heti jostain matchokulttuurin ihannoinnista tai muusta sellaisesta, ja raati olisi saanut
päin näköä koko naisrintaman leveydeltä.
- No, onneksi et puhunut mistään ryntäistä! Eihän tuollaista voi todellisuudessa enää tapahtua nykysuomessa. Ja onhan siellä esiraadissa aina vähintään yksi sellainen nainen, joka saa äänensä kuuluviin. Ei suomalaisnaiset vaikene ainakaan kirjallisuusseurakunnassa.
- Olihan tässä raadissa toki myös mies, jopa puheenjohtajana. Se Hesarin eläkkeelle jäänyt kirjallisuustoimittaja Hannu Marttila. Hänhän väitti valinnan olleen alusta loppuun yksimielinen?
- Kunhan puhuu. Kyllä minä nämä piirit tunnen. En usko millään, että jos kolme kirjallisuuteen perehtynyttä ihmistä lukee Suomen tämän vuoden kirjallisuuden satoa, niin he kaikki päätyvät yksimielisesti samoihin kuuteen teokseen. Luulen vaan, että tälläkertaa
eläkeläinen joutui ns. akkojen yliajamaksi.
- Voipa hyvinkin olla niin. Mitäs jos mä sekoitan meille drinkin nimeltään
Langennut enkeli. Eikös se sopisi hyvin kuvaan?
- Nimi kuulostaa ainakin sopivalta. Ja jos siinä on sellainen lievä katkera jälkimaku, niin osuu kuin pipo päähän.
- Jep, siinä on gini ja sitruunamehu pääkomponetteina, joten kaivattua makua löytyy. Onhan puheenjohtaja toki ollut melkoisen paineen alla. En tunne kääntäjä Kristiina Rikmania, mutta ainakin tuo Olga K. alias Tuula Ketonen on sen verran kova suustaan ja
emanssi, että siinä hiljaisempi mies viisaasti vaikenee. Olgahan oli vuosikausia Radio Aallon aamussa, mutta vaihtanut nyt kuuleemma työpaikkaa. En tiedä minne, kun en ole mikään Aallon vakiokuuntelija. Mutta sinne tulee hypättyä, kun Radio Suomen musiikki
alkaa tökkiä. Esimerkiksi silloin kun on äänessä joku Anna Puu, Anne Mattila ym.
- Onpa sulla herkkä hipiä musiikin suhteen. Mutta olen vahvasti samaa mieltä kanssasi, että kelvollisia ehdokkaita olisi ollut tarjolla myös miesten joukossa. Eiköhän raadissa kuitenkin luettu myös Jari Tervoa tai Tuomas Kyröä.
- On ainakin vilkaistu. Ehkä valintaraati kuitenkin ajatteli, että nämä pojat pärjäävät ilman tuota kolmeakymmentätuhatta. Ovat antaneet siten tilaa ja tunnettavuutta mm. vähän nuoremmille tytöille, anteeksi naisille. Eihän tässä nyt tytöttelemään aleta,
kun kirjallisuudesta puhutaan.
- No, ei ainakaan tuota Laila Hirvisaarta tytöksi tai nuoreksi voi sanoa. Eikä hänkään pärjäämiseen kaivanne palkintoa. Onhan Lailalla plakkarissa jo lähes 40 julkaistua teosta. Kyllä Finlandia-palkintoa ihan oikeasti arvostetaan. Vaikka onhan se toki nuorille
kirjailijoille myös oiva ponnasduslauta tunnettavuuteen. Ja kun ehdokkaaksi pääsee, niin varmaan näkyy myös myyntiluvuissa ja ansiossa. Ovathan mm. Jenni Linturi ja Laura Gustafsson esikoiskirjailijoita, joista ei oikeasti kukaan tiedä mitään. Mutta nyt tunnetaan,
ostetaan ja luetaan.
- En minä ole kuullut aiemmin kahdesta muustakaan ehdokkaasta, Kristiina Carlsonista tai Eeva-Kaarina Arosesta. Mutta enpä olekaan mikään kirjallisuusfriikki. Pääasiassa kulutan dekkareita monien muiden suomalaisten tapaan. Se riittää tähän baarimikkosivistykseen!
Tässä nämä langenneet enkelit ovat. Mahtui shakeriin sen verran tavaraa, että sain molemmille. Kippis siis kirjallisuudelle!
- Kippis! Oikea tuntuu maku olevan. Mietin vain, että pitäisiköhän Marttilan Hannun muuttaa etunimessään yksi kirjain: Hanna olisi sopivampi nimi!