- No moi! Ja hyvää isänpäivää! Oletteko kaikki kolme livahtaneet kotoa isänpäivän illan hämärtyessä vapaalle ja eksyneet tänne Saksalaan?
- Isänpäivää baarimikollekin! Ajateltiin tulla, kun saatiin luvat jopa vaimoiltakin. Onhan paikka tuttu ja maineikas. Me ollaan kaikki sen verran vanhoja, ettei tarvise enää lasten takia kotona kykkiä. Ovathan he lentäneet jo suurelta osin maailmalle.
- Tervetuloa vaan! Täytyyhän tästä päivästä jotain iloa olla meillekin, päivänsankareille. Taisi, Jaska sun jälkikasvus kuljettaa teidät kaikki tänne. Olin näkevinä autosi tuossa leikkikentän takana?
- Joo, nuorimmainen sai just´ ajokortin ja ajaa mielellään, kuten tiedät. Lupasi hakeakin, kun ollaan täällä tarpeeksi kypsytty.
- Ai kypsytty! Ehdotankin siis, että mennään ensin baarin grillipaikalle. Paistetaan kunnon bratwurstit ja otetaan päälle tällä kertaa tanskalaista olutta ja mietitään sitten, miten jatketaan. Sain isänpäivälahjaksi pojalta keissin uutta, mulle ennestään
tuntematonta merkkiä, Slots Guldia.
- Näyttää poika tuntevan isän mieltymykset, eikä ostanut pyjaamaa.
- Oikea valinta oli. Tämä olut on peräti 5,9 prosenttista, mutta siitä huolimatta maistuvaa. Sen verran makusteltiin sitä naapurin kanssa talvirenkaita vaihdettaessa. Sehän on tänään ollut useimpien isien tehtävänä.
- Totta, juteltiin tänne tultaessa ja itse asiassa kaikilla meillä on tämän viikonlopun jälkeen talvirenkaat. Ja vaihdettu on myös vaimojen kaaroihin.
- Istutaanpa penkeille, pojat! Anteeksi isät! Korkataan nää purkit nyt meille tämän päivän kunniaksi. Kippis veljet, ja tervetuloa Penan baarin ulko-osastoon! Laittelen tässä samalla notskin palamaan, jotta saadaa hyvä hiillos. Nää Litdlin bartwurstit on
ihan syötävää!
- Joo, ja terveellistä!
- No, eipä liioitella. Mutta sielulle ja vatsalle nää tekee hyvää. Oluen kera, tottakai! Mitäs tää isyys ja isänpäivä teille oikein merkitsee? Muutakin kuin pikkulahjoja, pyjaameja, partavesiä yms. Mehän ollaan kaikki kuitenkin ns. vanhan koulukunnan miehiä,
joille synnytyksissä mukana olo ei ole tuttua, eikä isyyteen ole kuulunut mitään vanhempain lomia.
- Ei tosiaankaan! Ei siihen aikaan synnytyksissä mukana olo olisi edes ollut mahdollista. Kyllä meikäläinen lempattiin ulos heti keskussairaalan alakerrassa, kun kiiruulla vein vaimoin ns. telakalle. Annettiin vain puhelinnumero. josta saattoi tiedustella
homman etenemistä.
- Sama täällä. Muistan, että esikoistyttären syntyessä Jyväskylässä, tulin kotiin samalla taksilla, jolla vein vaimon. Ja tottakai yöllä klo 2, kuten usein ensisynnyttäjillä. Sitten aamusta alkaen soittelin parin tunnin välein sairalaan. Puolen päivän maissa
siirryin sitten kavereiden pariin opiskelijaravintola Ilokiveen. Olihan se odottelu siellä leppoisampaa, eikä tarvinnut jännittää yksin. Alettiin sitten juoda lounaan jälkeen Ilokiven A-olut listaa aakkosjärjestyksessä. Eihän tuohon aikaan juuri keskariin
koskettu, ja A-oluitakin oli peräti 12 eri merkkiä. No, oltiin listassa jo toisella kierroksella, kun sain sairaalasta mieluisan uutisen: tyttö tuli ja molemmat voivat hyvin. Tuli siis siinä odotellessa samalla pidettyä varppajaisetkin. Raskas isyyden alku,
eikö vain?
- Tyypillistähän se oli tuohon aikaan. Ja kyllähän me kaikki ollaan pidetty aina varpajaiset, vai mitä?
- Totta, ja onneksi tuo varppajaistapa on säilynyt nuoremmillakin miehillä. Tuossa vastapäisessä rivitalossa nuori pariskunta sai juuri viime viikolla ensimmäisen lapsensa. Heti syntymän jälkeisenä iltana näytti olevan varppajaiset ja sen loppuvaiheessa
pyöri tässä ihan taksien suma kuljetellen kavereita kotiin. Joten ei kai nekään aivan kuivat juhlat olleet.
- Onhan tämä isyys meidänkin sukupolvelle tärkeä, ja aina juhlimisen arvoinen. Isänä oleminen on yksi elämän hienoista asioista. Vai mitä?
- Kyllä kyllä! Vaikka vähän kateeksi käy noita nuoria isiä, kun heillä on paremmat mahdollisuudet olla lasten kanssa, kun ne ovat aivan pieniä. Vaikka oltaisiko me koskaan edes osattu silloin, kun itse oltiin nuoria? Itselläni on ainakin vähän huono omatunto,
koska silloin työelämä nousi liian usein päällimmäiseksi ajankäytössä ja sen päälle vielä harrastukset.
- Sama täällä. Vaikkei minulla lapset ole sinänsä jääneet etäisiksi, niin jälkeenpäin ajatellen olisi toisenlaisenkin painotuksen voinut laittaa elämälleen. Olisi ollut ehkä antoisampaa.
- Eiköhän tuo tunne ole aika tyypillistä meidän ikäluokille ja vähän nuoremmillekin. Lasten kasvatus on jäänyt usein liian paljon vaimojen harteille. He tuntuvat pystyvän paremmin venymään työn ohessa kotirutiineihin ja lastenkasvatukseen. Sitten meille
tulee usein yllätyksenä, kun yht´äkkiä lapset ovat isoja ja lentävät pesästä itsenäiseen elämään.
- No, voihan sitä paikkailla huonoa omaa tuntoaan jälkikäteen omistamalla aikaansa lapsenlapsille. Ainakin ne, joilla niitä jo on. Täällä Saksalassa tuossa leikkikentällä alkaa olla ajoittain yhtä paljon isoisiä, pappoja - miksi niitä nyt kukin nimittääkin
- kuin äitejä lasten kaitsijoina. Täällä on pari sukua, joilla on lapsia jäänyt asumaan samalle seudulle ja jälkikasvua riittää. Onneksi samat ukot rentouvat silloin tällöin myös Penan baarissa. Tosin vain Pystiksessä, koska eivät yleensä pääse livahtamaan
kauaksi aikaa vaimojen valvovien silmien alta.
- Vai sellaista se on elämä täällä maaseudun rauhassa: papat vahtii lapsenlapsia ja mummot pappoja. Jokos makkarat alkaa kypsyä?
- Ihan pian. Nää bratwurstit vain pitää paistaa aina kunnolla, muuten ne ei maistu. Nehän ovat ns. raakamakkaroita. Ja sinapin pitää olla hyvää. Mulla on tässä kotitekoista, hieman konjakilla maustettua.
- Sinä se hallitset tuon saksalaisen makkara- ja olutkulttuurin. Otetaanpa taas isänpäivälle! Ja lapsille! Ilman niitähän me ei oltais isiäkään. Kippis!
- Kippis! Eiköhän oteta myös vaimoille! Ilman niitäkään tuo isyys ei olisi onnistunut. Kun ollaan syöty ja otettu kyytipojaksi Doppelkornit oluen kera, tulee jälkiruuaksi vielä Jallu ja suklaapala. Sitten siirrytään tuonne alabaariin tauluTV:n ääreen. Siellä
alkaa pian Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelu. Siihen on mukava päättää isänpäivä. Ja koko Karjala-turnaus Karjala-olueeseen!
- Tuohan todella kruunaa illan! Sen jälkeen ollaan kyllä kypsää kauraa. Kippis!