- Hei baarimikko!
- Terve, terve! Mistäs nyt tuulee, kun sinä tänne eksyit?
-
No, enhän ole käynyt sitten viime talven, joten lienee aiheellista tarkistaa baarin tarjonta. Nythän on ollut kotkalaisissa medioissa paljon puhetta tarjoiluista, valkoviineistä ja etanoista. Jos vaikka…
-
Joo, kuivaa valkkaria kyllä löytyy, mutta ruuan joudut valitsemaan suolatikuista tai pähkinöistä. Ellei sitten siirrytä ulos grillin ääreen. Saksalaiset bratwurstit ovat parhaimmillaan juuri ulkogrillissä.
-
Eiköhän pysytä sisällä. Ulkona tuulee sen verran kosteesti, että vaatisi jo goretexit päälle, jotta siellä pärjäisi. Korkkaa vaikka vihreä Kukko alkajaiseksi, niin katsotaan miten ilta kehittyy.
- Kas tässä! Mitenkä hurisee? Oletko saanut paljon aikaiseksi kirjoittamisen parissa? Sillähän sinä edelleen itsesi elätät?
-
Ei ole kehumista juuri tällä hetkellä, mutta aina jotain kuitenkin. Yksi eepos pitäisi saada valmiiksi vuodenvaihteen paikkeilla, mutta nyt en ole voinut olla seuraamatta kotkalaista kuntavaalitaistoa ja erityisesti median roolia
siinä tohinassa. Täällä rakennetaan suurta draaman kaarta ja siinä Kymärillä on keskeinen rooli.
- Tarkoitat varmaan kaupunginjohtajan runsaita kestityksiä
ja siihen liittyvää uutisointia?
- Kyllä, kyllä. Kaupunginjohtajan tarjoilut ja mahdolliset potkut on nostettu nyt kuntavaalien keskeisimmäksi keskusteluaiheeksi, aivan
kuin Lindelöfin potkuilla ratkaistaisiin koko kotkalaisen kunnallispolitiikan ongelmat. Oletkos muuten nähnyt aitoa keskustelua ja pohdintaa tuosta yli 20 miljoonan euron vajeesta, joka on kuitenkin ratkaistava, oli vaalin tulos mikä tahansa.
Tai kaupunginjohtajana kuka tahansa.
- Enpä ole todellakaan huomannut laajempaa pureutumista todellisiin pääongelmiin. Ainoa, joka on lehdessä ottanut Kotkan kokonaistilanteen
kunnolla esille, on Häkkisen Seppo. Hänhän on Kymärin pitkäaikainen politiikan toimittaja, todellinen ammattilainen alallaan. Laittoi tuossa päivänä muutama sellaisen arvion Kotkan tulevaisuudesta ja eri vaihtoehdoista
että oksat pois: analyyttinen ja terävä. Ja eksymättä lillukanvarsiin ja populismiin kuten muutamat toiset.
- Tarkoitatko kenties lehden toista politiikan toimittajaa
Eijaa?
- No, Anttilan Eijaa juuri. Suoraan sanottuna leidi olisi voinut pysyä kulttuurin puolella. Sen homman hän osaa ja siinä sananlista luovuutta voi käyttää
hyödykseen. Tässä uudessa kuviossa häneltä on mennyt useamman kerran sekaisin politiikan toimittajan ja poliittisen toimijan roolit. Tämän joka suhteessa kunnallisvaalien kannalta hyvin ajoitetun kuittireportaasisarjan
lisäksi mieleen tulee aiemmat selkeät kannanotot mm. Itärannan kaavoittamisen puolesta sekä voimakkaat hyökkäykset niin Itärannan kaavoitusta vastustaneen kansanliikkeen kuin viimeksi terveyskeskuksien lääkäripalveluita
puolustavien adressin kerääjien kimppuun. Sananmiekalla toki vain.
- Sinä taisit itsekin kommentoida Eijan kirjoitusta yleisönosastossa.
-
Joo, olihan se pakko ärähtää, kun yli 14.000 ihmisen mielipiteen ilmaus mitätöitiin toimittajan lähes tunteenomaisessa purkauksessa. Siinä oli objektiivinen journalismi yhtä kaukana kuin maa marsista.
- Tässä kaupunginjohtaja asiassa Eija näyttää omaksuneen ns. likasankojournalistin roolin, täysin iltapäivälehtien tapaan. Eijan ja lehden tarkoitus on selvä:
Henry ulos kaupunginjohtajan pallilta.
- No, minulle tuli mieleen jopa Hymy-lehti ja sen jutut silloin kun oltiin nuoria ja tällainen paljastusjournalismi oli uutta. En tiedä, vieläkö
lehti edes ilmestyy, mutta siellä oli alkuaikona sellainen heppu kuin Veikko Ennala. Ei liene kuitenkaan mitään sukua Eijalle mutta tuli vaan mieleen… .
- Hei, nyt lennetään
jo todella korkealla. Ainakin sun ajatukset. Mutta otetaanpa nyt toiset. Tämä puhe tuntuu kuivattavan suuta.
- Ouki douki! Kas tässä! Sanomain piti, että juuri noilla
Kymärin paljastukikirjoituksilla ollaan johdateltu vaalitaistelu lillukanvarsiin. Toki asiallinen kritiikki kestityksestä verovaroin on aina paikallaan, ei sitä kaupungin johtokaan saa elää kuin sika pellossa. Näissä
jutuissa on kuitenkin selkeästi sensaation hakua ja tähtäin selkeä. Ja juttujen taso todella kuin Hymystä: Henryn hovi ym. tunteenomaiset ilmaukset, niin kuin nyt naisihmiselle sopii. Kansaanhan se toki menee kuin häkä. Ja
senhän Eija tietää. Kotka-palkintoa jo ehdotellaan testaripalstoilla!
- Mutta eihän näistä vaietakaan pidä!
-
Ei toki! Kyllä kritiikki on paikallaan. Homma on viime vuosina todella lipsunut käsistä. Onneksi valtuusto nappasi nyt homman omiin hoteisiinsa ja asia tutkitaan niiden toimesta, ketkä luottamuksesta päättävätkin.
Nyt näiden Kymärin paljastuksien jälkeen ollaan kuitenkin keskusteluissa, mielipidekirjoittelussa, jopa vaalimainonnassakin, populistisesti valahdettu samalle tasolle, ja se minua ainakin huolestuttaa. Kun kansa on vihainen paljastuksista
- eikä ihme - niin niiden julkisella kritisoinnilla voi siten kerätä `helppoja´ ääniä. Ja niin myös tehdään. Mutta nähdäänkö tässä jahdissa metsää
puilta. Nähdäänkö todella, missä on tulevaisuuden ratkaisut. Uskaltaako kukaan edes puhua niistä?
- Vaikka olet ehdokkaana, et ole itse todellakaan pitänyt
porua kestityksistä. Kuulutko Henryn hoviin vai mistä johtuu hiljaisuus?
- Vai hoviin! Henryn eli kaupungin tarjoiluista olen saanut nauttia vain Meripäivien aikaan kaupungin
vastaanotoilla, sielläkin pursiseuran edustajana. Kyllä siellä näkyivät kuppia kumoavan niin persut kuin kokkaritkin. Eivätkä lasiin sylkeneet, vaikka tiesivät juopottelevansa veromaksajien piikkiin 
En ole todellakaan nostanut kestitystä keskeiseksi vaaliteemakseni, vaikka se toki voisi tuoda ääniäkin. Meinaan toimia
ihmisen ja ympäristön puolesta ja haluan siksi korostaa juuri niitä asioita. Kun vihreidenkin pääehdokas mainostaa ´Kotka ylin johto juhlinut verovaroin. Missä viipyvät anteeksipyynnöt ja eroanomukset?´ niin
tämäkö on vihreiden päätavoite vaaleissa. Populistiseen äänten kalasteluun ovat hukkuneet vihreiltä niin kestävä kehitys kuin muutkin tärkeät ympäristöasiat.
-
Vaan mitä luulet, onko tämä Henryn alasampuminen Kymärin tarkoituksen mukaisesti valitsema linja. Onhan lehdellä rooli nyt vaaleissa paitsi tiedonjakajana, niin myös suorana poliittisena toimijana.
-
Niin, tämä viimeinenkin ulostulo oli ajoituksellisesti suunniteltu aivan nappiin. Pisteet siitä! Hyppäsivät muut puolueet hetkessä kokoomuksen aloitteen taakse selvittelemään Henryn luottamusta. Eivät enää
demaritkaan uskaltaneet asettua vastahankaan, kun Tampereelle tehty ´Henryn hovin´ matka kuitteineen laitettiin lehteen. Tarkkaan laskettiin esiin alkoholin osuudet ym. Kallis maku Henryllä, täytyy sanoa.
-
Ei kai lehdessä tapahdu mitään ilman johdon siunausta. Lehden linja muuttui toki ennen nykyistä organisaatiouudistusta räväkämmäksi ainakin otsikointien suhteen. Eivätkä jututkaan ole olleet aina kovin objektiivisia.
Päätoimittajana oli silloin Jenni joku – tiedäthän tämän muistini.
Saattaahan taustalla olla myös Sanoma Oy:n ohjeistamat linjaukset.Se joka lystin maksaa, määrää linjan. Alasajohan uhkaa painettua
mediaa ihan globaalisti, siis myös täällä. Porukkaa on jo vähennetty, organisaatiota kevennetty ja homma jatkuu edelleen. Nythän tuo vastuu on jotenkin kummasti organisoitu akselille Lakka/Yläjärvi/Kumpunen.
-
Kai Kymärinkin on todistettava tarpeellisuutensa. Nyt tällä kertaa vallan = kaupunginjohtajan arvostelijana ja ulosajojahdin käynnistäjänä. Kyllähän lehti on yleensä ollut Kotkan pitkään
jatkuneen demarivallan myötäkarvaan silittäjä. En tiedä, mistä ryppy rakkauteen. Kokoomuksen pussiin näyttäisi nyt tuuli puhaltavan.
- Mutta että mennään
näin näkyvästi ohjailemaan kunnallisvaalitaistoa, kuten nyt on tehty, se on raflaavaa. Ei taida tapahtua monella paikkakunnalla.
- Eipä tule noita maakunnallisia lehti juuri seurattua,
jotta olisi jonkinlaista tatsia nykyajasta. Veikkaisin kuitenkin, ettei tämä ole aivan tavatonta. Eikö se Kepu ja Keskisuomalainen ollut ainakin ennen todellinen parivaljakko?
Olisi todella kiva keskustella Kymärin toimituksen
nykyisen päällikön Kumpusen Markun kanssa. Pitänee kutsua poika joskus vierailulle Penan baariin. Kai se tänne maalle uskaltaa! Voisi ottaa mukaansa myös Espon Maken, pitkän linjan kymäriläisen. Ehkä
silloin selviäisi nykyjournalismin linjaukset ja miten tähän on tultu. Me taidetaan olla jo niin vanhoja ja sammaloituneita, että ajatellaan vaan niitä aikoja entisiä. Silloin kuin kaikki oli hyvin ja journalismi oli objektiivista
ja vallan käytöstä vapaata.
- Ai Kotkassako? Onko sulla jo muisti mennyt kokonaan! Olet askarellut siinä jotain juomaan meille. Mikä on päivän tarjous? Toivottavasti
se palauttaa myös muistisi.
- Joo, tein tässä meille jotain, joka ehkä auttaa löytämään lopullisen totuuden. Drinkin nimi on aiheeseen sopivasti liittyen
Journalisti. Pääaine tässä on giniä, sekoitellaan sitten mukaan hieman valkoista ja punaista Vermuttia – ei olla siis yksipuolisia - lisätään vielä Curacao Triple Seciä, sitruunamehua ja ripaus
Angosturaa. Sekoitellaan ainekset tällai jäissä ja siivilöidään sitten näihin laseihin. Kas tässä! Sopii mielestäni jokaiseen tilanteeseen. Maistappa! Kippis!
-
Kippis! Jep, maistuu! Näitä ne journalistit varmaankin napsi silloin ennen vanhaan, kun vielä istuivat töiden jälkeen kapakassa. Muistathan nuoruuden ajoilta Puikon ja Populuksen! Eiköhän tällä
aineella illan mittaan totuus paljastu!